keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Amatööriputkimieskööri goes west!

En oikein osaa päättää, olenko täpinöissäni vai peloissani: Löysin nimittäin vuokratilan Selkosen kunnan alueelta, ihan siitä Sombreron, Köngäksen ja Selkosen kuntien rajalta, ja olen ensi keskiviikkona lähdössä jo kirjoittelemaan vuokrasopimusta siitä. Tämä tarkoittanee sitä, että toukokuussa minun pitäisi siis ihan oikeasti pakata kimpsuni, kampsuni ja elukat ja kaikki ja vaihtaa maisemaa. Jos raha-asiani eivät olisi niin kammottavassa jamassa, niin olisin varmasti pelkästään täpinöissäni. Uusi tila isoine ulkorakennuksineen ja kauppaan kuuluvine tallikissoineen päivineen  on aivan ihana, ja suurimpiin kaupunkeihin on vain reilun tunnin ajomatka. Enkä minä sinne nyt ihan vieraitten ihmisten keskellekään ole muuttamassa, rakas lapsuudenystäväni asuu nimittäin 13-kilometrin päässä, ja olenhan rampannut Parussa ja sillä seutuvilla töissä jo useamman vuoden ajan. Ainoa asia mikä saa minut välillä lamaantumaan kauhusta, on melko pahasti retuperällä oleva torpan ja tilusten rahapolitiikka: Vaikka olenkin tehnyt Tuppukylän kotihoidossa nyt ihan ympäripyöreästi töitä ja työskentelin koko joulukuun ajan kahdessa työpaikassa yhtäaikaa, rahat eivät vain tahdo riittää. Minun pitäisi varmaankin myydä jotain pois kun vain keksisin mitä myytävää minulla muka olisi. Mutta selvitty on, ja pitää vain toivoa, että saan heti työtä kun lasken jalkani uudelle maankamaralle Selkosessa, saatuani ensin kotihoidot pyöriteltyä kunnialla 7.5 asti kestävän sopimukseni loppuun Tuppukylässä! Täytyy myöntää, että melkoista riskin ottoa tämä elämä on, mutta mietitään sitä persiilleen menemistä sitten kun se elämä oikeasti menee persiilleen: Nyt edes yritän tehdä asioille jotain. Tähän vanhaan torppaan ja tiluksille asettuu asumaan siis nuorempi poikaani Elias, jolle jää Moona-koira ja kanit Aaro ja Pate lemmikin virkaa toimittamaan. Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu, uskokaa tai älkää: Pakkohan sieltä on töitä löytyä, jos kerran olen työllistynyt jo Tuppukylässäkin näin hyvin!

Töistä puheenollen, minun on nyt kyllä pakko lähteä hitsaamaan kaasulla muutamia putkia ennen kuin käyn joku päivä suorittamassa ne luokat naapuripitäjässä, Ryöstössä. Siinä on nimittäin sen verran kallista paperia, että ei oikein viitsi käydä huteja hitsailemassa. Hitsatessani voin yrittää samalla miettiä mitä myisin pilkkahintaan ja kuka sen haluaisi ostaa. Hmmm. Laitan loppuun muutamia kuvia viime aikojen tapahtumista torpassa ja tiluksilla:








-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.