keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Keskivaikea Amatööriputkimiesallergia

Kerkesin jo kirjoittaa pitkät pätkät sarkastisella sivuvivahteella tekstiä eräästä mystisestä kirjainyhdistelmästä, mutta tallensin sen luonnoksena ja julkaisen sitten myöhemmin jos tuntuu siltä etten kykene hoitamaan kärhämiäni suusanallisesti.

Sen sijaan kirjoitan lyhyehkön tilannetiedotteen: Olen nimittäin tässä kuussa tehnyt vapaapäivinäni töitä Tuppukylän kotihoidossa, johon ilokseni saan siirtyä kokopäiväiseksi heti vuoden alussa. Tai oikeastaan minulla on nyt tämän viikon kaksi työsopimusta päällekäin voimassa, joten vapaita hetkiä ei paljon minulle jää, vaikka olen painanut tukka putkella koko loppuvuoden. Kuntayhtymän leipiin en aio näillä näkymin tässä elämässä palata, vaikka sinne jääkin koko liuta rakkaita asiakkaita joita jään kaipaamaan. Vaikka tulossa onkin hyvä tili, ja Finnvera antoi minulle vuoden lisää maksuaikaa lainoihin, niin silti minua huolettaa melkoisesti: Ensi keväänä pitäisi olla jokin paikka löytynyt sieltä suurten kaupunkien liepeiltä, ja työmaatkin sovittuna alkamaan heti kun sinne kamaralle jalkani lasken. Tämä kaikki pitäisi järjestää siinä samalla, kun teen töitä miltei vuorotta Tuppukylässä. En oikein itsekään taida tietää, miten se järjestyy, tai pystyykö niin edes tekemään rikkomatta jotain oleellisia luonnonlakeja, ajan kuluminen ja välimatkan pituus mainittakoon nyt helppoina esimerkkeinä. Ettehän unohda, että etsin vieläkin pientilaa vuokralle, ja lähden tammi-hemikuun vaihteessa vuokratilaturneelle niitä katselemaan ja tulevaisuuttani suunnittelemaan:

PIENTILA VUOKRALLE???

Muutamia ihan lupaavia tiloja minulle jo onkin tarjottu, mutta lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Ja mikäli sinulla ei muuten ole tarjota tilaa, niin voit ostaa minulta kanin: Mintulle ja Petterille nimittäin syntyi kuusi potraa poikasta 8.12, ja niitä voi nytten alkaa jo varaamaan. Yhden harmaan tytön jätän itselleni ja yksi valkoinen poika on jo alustavasti varattu. Niiden luovutus muuten sattuu samalle aikajaksolle, kuin olen suunnitellut lähteväni vuokratiloja katsomaan, joten voin tuoda niitä pidempäänkin matkaan mukanani. Tässä linkki sinnekin ilmoitukseen:

RISTEYTYSKANIN POIKASIA!!

Ja tässä vielä Facebookissa julkaisemani video pupusista ja niiden pompiloinnista, eivätkö ne olekin sydäntäsärkevän suloisia:

PUPUPOMPPILOINTIA!!!

Tänään käytin viimeiset rahani ja ainokaisen vapaapäiväni hakemalla naapuripitäjästä kaksi marsua, Nekun ja Tuiskun....



 ....Alan nimittäin kasvattaa niitäkin, vaikka joku kuntayhtymän valopäätäti oli sanonut meillä olevan sottaista kun oli nähnyt kuvan Jyrsimö Oy:n toimitiloista, ja oli ihan oikeassa. Täällä siis ihan oikeasti on ihan helevetikseen sotkuista, kun kanit ja muut elikot ovat vapaana huoneistossa sotkemassa. Se, että kärsivätkö ne elukat niin paljon siitä sottaisuudesta, että minun vaadittiin palauttamaan lihakanin mitoissa jylläävä Ville-raukka pieneen häkkiin vaille mahdollisuutta liikkua ja sotkea vapaasti, voidaan olla hyvinkin montaa eri mieltä. Ehkä minun todellisuudessani siitä sotkusta kärsii enemmän ihmiset kuin elukat, eikä aina edes kaikki ihmisetkään, itseni mukaan lukien. Mutta laitan tähän loppuun lisää kuvia maksimoidakseni kuntayhtymän tätien psyykkisen pahoinvoinnin: Olkaa hyvä ja oksentakaa, ensimmäisessä kuvassa esiintyy nimittäin pärstä, joka aiheuttaa varmasti allergiareaktion kenessä hyvänsä häkkieläintenystävässä:




...Tähän väliin on muuten pakko uskoutua teille sen verran, että minulle on käynyt niin typerästi, että olen no jos en rakastunut niin ainakin voimakkaasti ihastunut. Onneksi se oletettavasti menee ohi, kun työnnän pääni piiloon Moonan kaivamaan kuoppaan pihallani päästellen tööt-tööt-tööt-varoitusääniä ja pieraisen. Ei sillä, että se tunne minusta sillä konstilla katoaisi mihinkään, mutta on oletettavaa, että se onneton sulhasehdokas ei tahdo olla missään tekemisissä niin omituisesti käyttäytyvän morsianehdokkaan kanssa ja lähtee karkuun. Ja sitten on taas kaikki hyvin ja sopivasti sekaisin Amatööriputkimiehen todellisuudessa. Tässä kuvia pupusista....





....ja Monni-kissasta tyhmässä tilanteessa...


...ja minusta aukaistuani vuotavan vessanpytyn ja huomattuani etten mahda sille mitään että uimuriventtiili ei mene kiinni...



Hevosista en viitsi edes laittaa kuvaa koska ne eivät ansaitse julkisuutta kiusattuaan minua karkaamalla eilen kun minun piti lähteä iltavuoroon. Onneksi Herra Tohtori kuuli raivoamiseni keskeltä sanat makkaraksi ja meetvurstia, ja tuli uudestaan aidoista läpi ja johdatti ihan jo kilteiksi muuttuneet Dyydsönit takaisin aitaukseen. Nyt muuten on taas aitauksessakin sähköt, sattuneista syistä... Mutta taas tuli todistettua että kyllä hevonenkin osaa nauraa paskaisesti. Ja jos ette usko, niin tulkaa joskus katsomaan kun ne koettelevat hermojani seuraavan kerran jollain typerällä tempulla.

Eipä tässä sen kummempia tällä kertaa.

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.