perjantai 25. marraskuuta 2016

Hyvästi Tuppukylä!!!!

Raskas viikko. Minulla ei oikein ole nyt mennyt kovinkaan hyvin, ja olen ollut pääsääntöisesti väsynyt ja turhautunut: Vaikka miten tekisin töitä, niin huomaan ettei hoitajan palkka yksinkertaisesti vain riitä yrityslainoihin omien lainojeni lisäksi pitkällä tähtäimellä, varsinkaan kun verokarhu katsoo minun rikastuvan liikaa, ja nappaa tilistäni mielestäni kohtuuttoman suuren osan, kun ottaa huomioon, ettei minulla oikeastaan yrittäjänä ole paljon muuta keinoa niistä verovaroista nauttia, kuin sairastumalla vakavasti. Nythän voin sentään jäädä sairaslomalle, kun minulla on työsuhde kuntayhtymän kanssa solmittuna vuoden loppuun asti. Sen jälkeen en oikein tiedä, mitä tapahtuu, vaikka kyllä minulle aina on töitä löytynyt, kiitos niiden ihanien ihmisten, jotka minua Tuppukylän työttömyysprosenteista huolimatta aina töihin soittelevat, kun valitan jatkuvasti kiristyvää ahdinkoani.

Koska rahatilanteeni ei ilmeisesti ollut vielä riittävän tiukilla, eikä mielialani miinuksella, niin lähtiessäni tiistaina työputken viimeiseen aamuvuoroon, päätti vesipumppu lopettaa maallisen vaelluksensa kaivossa, ja olen nyt kahden vapaapäiväni ratoksi ostanut uuden pumpun ja asentanut sen Eliaksen ja naapurista lainatun sähkömiehen kanssa kaivoon vanhan tilalle. Eipä tullut ihan halvaksi sekään, mutta toisaalta kun kolmen vedettömän päivän jälkeen pääsin pesemään käteni juoksevan veden alla ja kannettuani hevosille juoma-astiaan kuumaa vettä lämmikkeeksi lämpöiseen suihkuun, niin tajusin, kuinka elämässä lopulta on ihan ihaniakin asioita olemassa, niitä ei vain tahdo aina arjen ahdistuksen keskellä huomata. Tai oikeastaan se ahdistus ja itkeskely helpotti monta tuntia ennen sitä suihkua, saatuani siinä räntäsateessa kaivon vieressä kontillani ähistessä ihan yhtäkkisen oivalluksen: Minä en vaan voi enää jäädä Tuppukylään, mikäli haluan välttää sen vakavan sairastumisen ja sitä kautta maksamiini verovaroihin käsiksi pääsemisen!

Heti tämän oivalluksen saatuani, marssin takaisin sisälle, ja laadin ilmoituksen, jossa etsin isompien kaupunkien tuntumasta maalta tyhjillään olevaa pientilaa vuokralle, jossa mahtuisimme elikoitten kanssa asustamaan ja elämään. Katsokaa vaikka, ja mielellään jakakaa ilmoitusta mahdollisimman laajasti:

HALUTAAN VUOKRATA PIENTILA!

Nyt kun asiaa ajattelee, niin idea alkaa tuntumaan aina vain paremmalta: Vaikka joudunkin jättämään taakseni rakkaiden elinikäisten ystävieni tuen ja turvan, niin jätän samalla taakseni kaikki ne inhottavat menneisyyteen liittyvät kytkökset ja Tuppukylässä ilmeisesti vuosisatoja jatkuneen sukusiitoksen aiheuttaman kateuden ja kaiken luovuuden ja uuden yrittämisen lyttäävän mielialan. Vaikka tiedänkin, että osataan sitä muuallakin kyräillä, niin uskon kyllä että löydän uudesta elämästäni myös vastapainoksi niitä ihania ihmisiä, jotka ovat minua valmiita tukemaan hädän hetkellä, jos vain itse muistan tehdä sen saman niille aina tarpeen tullen. Ja ennenkaikkea niitä töitä, töitä, töitä yritykselle! Heti kun olin tämän päätökseni tehnyt, ja Elias lupasi harkita torpan ja tilusten vuokraamista lähdettyäni, mieleni kirkastui siinä määrin, etten jaksanut enää itkeskellä kallista pumppuremonttia, vaan aloin suunnitella tulevaisuutta, ja firman töitä ensi kesänä: Nyt minulla on jotain suunnitelmia kerrottavana jopa Finverallekin, joka on sitä mieltä, ettei tahdo tukea yrittäjää, joka ei tee yrityksen töitä. Asiat järjestyy, jos vain tahtoa löytyy! Niin ja se vuokratila, tietenkin.....

Laitan tähän loppuun vielä eräitä kuvia viime viikoilta, vaikken niitä ole pahemmin ehtinyt ottaakkaan:


 Kanaset olivat niin innoissaan jänisten juomapulloista, että joivat ne alkuun tyhjiksi monta kertaa päivässä...Uutuudenviehätystä kai niilläkin
Ja uutta kanalassa on myös seuraavassa kuvassa Rosamantan testaama ruokintapöytä, jotta kanalan kaniniinit eivät söisi itseään kipeäksi kanojen ruoista.
 Ville oli kyllästynyt yksinäisyyteensä, ja oli nostanut työvuoroni aikana oven pois saranoiltaan ja hengaili morsiuspari Petteri<3Mintun kanssa sulassa sovussa. Minttu on muuten nyt eristetty Petteristä ja lapsia voitaneen odottaa 5.12 alkaen tulevaksi.
 Moona oli muuten mukanani lähikoirajana kuntayhtymän palveluksessa, kun tein viimeksi tuplavuoron: Pakko myöntää että se kyllä voisi harkita lähikoirajan ammattia ihan vakituiseen, sen verran paljon siitä siellä tykättiin!


 Ja Moonan ollessa poissa torpan ja tilusten myyräkoiran toimesta, oli kontiainen käynyt tekemässä pari kukkapenkkiä pihaan.
 Eilinen "voi sitä riemun päivää", kun vettä alkoi vihdoin tulla raanasta sisälle asti!!!!!
 Ja tässä vanha ystäväni, Herra Lämminvesivaraaja, joka lähti käyntiin tapansa mukaan hienosti vesikatkon jälkeen, niinkuin se on tehnyt tähänkin asti vuosikymmenestä toiseen! Jos olisi laillista mennä naimisiin lämminvesivaraajan kanssa, niin ihan varmasti tekisin sen hetkeäkään epäröimättä!


Tässäpä kaikki tällä kertaa, toivottakaa minulle onnea uuden torpan ja tilusten löytymisessä! Me tahdotaan nyt aloittaa ihan puhtaalta pöydältä elikoitten kanssa!

-Amatööriputkimies-

P.S Niin ja jos sinulta sattuu sellainen rapistuva tila löytymään, mikä vaatisi kunnostusta ja huolenpitoa, niin soittele: 045-8628594

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.