perjantai 15. heinäkuuta 2016

Rukoilijasirkan henkinen elämä

Olen pikkuisen paniikissa. Erottuamme Virtuaalimiehen kanssa, olen keskittynyt lähinnä työn tekoon ja huushollini kunnostukseen, jotta se alkaisi edes joten kuten muistuttaa kunnollisen sinkkuputkimiesnaisen asumusta, mutta elikot tuppaavat torpedoimaan pyrkimykseni monin eri tavoin. Esimerkkinä mainittakoon Pulleron muutaman työyöni aikana organisoima chiapenkki....


...ulkokuistilla, jota en saanut hyvästä tahdostani huolimatta siivottua pois muutamaan viikkoon. Sainpa vain hysteerisiä naurunpuuskia sotkujen yli hyppiessä ajatellessani, millainen sotku siinä on jos niiden päälle sattuu satamaan vettä ja ne siemenet paisuvat 9-kertaiseksi harmaaksi, sammakonkutumaiseksi massaksi ulko-ovelleni. Lopulta kuitenkin Tuomas ne siitä pois lakaisi, vaikka Pullero oli kyllä ihan oikein osannut penkkinsä perustaa levittämällä ensin sinne ensin mullat kukkaruukusta ja seuraavana yönä siemenet kuistille jääneen pussin pohjilta. Vain se kastelu jäi puuttumaan täydellisen vihreänä lainehtivasta ulkokuistin chiapellosta. Elukat ovat toisaalta säännöllisin väliajoin paskamaiseksi muuttuvan elämäni pelastus,  mutta toisaalta taas rasite. Jos niitä ei olisi, niin minulla ei nyt olisi niin kauhea huoli töistä ja rahasta. Voisin reissata ilman että minun tarvitsee vaivata poikia elukoiden hoidolla. Toisaalta jos elukoita ei olisi, niin mitäpä syytä minulla olisi töitäkään tehdä. Elämäni olisi tyhjää täynnä.

Varsinkaan kun minua ei näköjään ole tarkoitettu elämään parisuhteessa kenenkään muun kuin itseni kanssa. En ole oikeastaan tehnyt eroni jälkeen mitään muuttaakseni parisuhdestatustani miksikään. Tai siis olen, mutten tainnut oikein onnistua, tai en oikein tiedä onnistuinko, mutta uskoisin että enemmänkin en, ja nyt olen jonkinlaisessa järkyttyneessä jälkitilassa, enkä aio enää uudelleen yrittää. Ikinä.

Jos näitä parisuhdehommeleita oikein alkaa miettimään niin mielestäni rukoilijasirkka on tainnut järjestää asiansa kaikista fiksuimmin: Nimittäin jos siltä mieheltä sattuu tulemaan vähäsen liian aikaisin niin se sulokas morsian hermostuu ja syö siltä tyrineeltä sulhasehdokkaalta pään, ja tilaa uuden tilalle, eikä nyt ainakaan ala turhia kyselemään että "Hei miten sulla menee?" tai että "Pitäisiköhän hakea kaupasta jotain vitamiinia tuohon vaivaan?".
Seuraavalla kerralla kun se joku kumma tunne pyöräyttää mahan pohjassa niin kuin olisin juuri tehnyt kuperkeikan niin työnnän ihan suosiolla pääni kaninkoloon piiloon kuin strutsi: Tämän ikäinen akka on jo ihan tarpeeksi monta kuperkeikkaa heittänyt tietääkseen, että siitä ei hyvä seuraa. Piste.

Koska en ole nyt tehnyt pahemmin firman töitä tänä kesänä, lopetin yötyöt toistaiseksi ja olen nyt valmistautumassa Ruotsin hitsailureissuun, jonka piti oikeastaa alkaa jo huomenna, mutta jota lykkään ensi viikolle. Toivotaan että hommat siellä sujuvat, ja että saan haalittua yritykselle tarvittavan määrän rahaa kasaan ennen talvea. Pakko myöntää että minua hieman huolettaa, vaikka joskus taitaa olla parempi olla ajattelematta näitä asioita. Miksipä ne siitä ajattelemisesta tulee: Ilmeisesti minun on siis tarkoituskin tehdä aina ja kaikki vaikeimman kautta. Eipähän tule aika pitkäksi.

Laitan tähän loppuun vielä muutamia kuvia sinkkuuskesäni vietosta. Eipä ole paljon aurinkoa näkynyt vaikka eipä ne loputtomat helteetkään mukavia ole.









-Amatööriputkimies-

2 kommenttia:

  1. Milloin kirjoitat uusimmat kuulumiset?

    VastaaPoista
  2. Kunhan pääsen kotiin ^_^ Olen nyt aika kiivastahtisessa työreissussa Turun suunnalla.

    -Amatööriputkimies-

    VastaaPoista

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.