lauantai 11. heinäkuuta 2015

Humalapäissään lausuttua

Voi olla, että olen nyt aika väsynyt, masentunut, loppu ja pitkästä, pitkästä aikaa kännissäkin.

Mutta oletteko te kanssaihmiset koskaan ajatelleet elämän syvintä olemusta, ja sitä että mitä se paljon meluttu Onni lopultakin on? Koska olen nyt ensimmäistä kertaa VUOSIIN humalapäissäni oikein olan takaa, voin kertoa tässä ihan suoraan miten itse sen koen:

 1. Meillä jokaisella sielullisella (amatööriputkimiehen maailmassa sielullisia ovat niin eläinkunnan edustajat, kuin kasvit ja muut elämänlahjan omaavat eliöt) on sisällämme rikkinäinen ruukku.

2. Jokainen meistä sielullisista otuksista käyttää 110% elinajastaan tämän vuotavan ruukun täyttämiseen.

3. Vain 10% meistä kuvittelee oman ruukkunsa täyttyvän sitä paremmin, mitä enemmän hän saa rikottua sirpaleita lähellä olevien ruukuista ja kaadettua rippeet oman ruukkunsa täytteeksi.

4. Tämä 10% ei taida tulla ajatelleeksi, kuinka paljon virtaavan veden mukana huuhtoutuvat sielunsirpaleet rikkovat sitä omaa ruukkua siitä lävitse kulkeutuessaan.

5. Luulen, ettei kukaan, koskaan kykene täyttämään omaa ruukkuaan ihan täyteen, mutta miltei piripintaan sen täyttänevät ne, jotka ovat varjelleet sen ruukkunsa pohjaa suurimmilta sirpaleilta toisten ruukuista.

Ihmiset, rakastakaa toisianne. Yrittäkää edes asettua toisen asemaan. Minä en enää taida tietää mitä ajatella.


-Amatööripputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.