perjantai 9. tammikuuta 2015

Hukkaputki

Kerrottakoon ihan ensin että tautini jatkuu edelleen: Vaikka se lientyikin hetkiseksi antibioottikuurilla, niin rämmittyäni aikani uudenvuoden aattopäivänä karanneiden koirien perässä umpihangessa, sain ilmeisesti jonkun jälkitaudin, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että minun on mitä ilmeisimmin mentävä huomenna lääkäriin hakemaan uusi kuuri. Labrat kävin antamassa jo maanantaina.

Mutta sitten siihen varsinaiseen asiaan: Koska en ilmeisesti ole saanut tarpeeksi harmaita hiuksia Eliaksen...


.... Remu-Pulleron toistuvista vierailuista torpassa ja tiluksilla, otin ja hankin vaivoikseni eräänlaisen...


...viisitoistaprosenttisen koirasuden. Sen nimi on Niki ja se täyttää vuoden ensi viikolla! Vaikka siinä onkin korkeampi hukkaprosentti, kuin vanhassa kunnon kelmikoirassani...


...Sudessa, se kuitenkin käyttäytyy huomattavasti koiramaisemmin, kuin puolestaan enemmän koiralta näyttävä ystävänsä, joka taas on omalta osaltaan järjestänyt täällä ohjelmaa jo yhdentoista vuoden ajan aukomalla ovia ja kaappeja ja hyppimällä ja kiipeämällä yli itseään viisikertaa korkeammista esteistä. Susiprosentin periytyvyys on siis varsin yksilöllistä, ja koska Niki on siis perinyt villiltä esi-isältään sen verran susimaista näköä ja kokoa, hankin sille ensitöikseni heijastinliivin, jottei sitä mahdollisen sikailuretken aikana luultaisi sudeksi.

Koska Susi ilmeisesti käsitti hoitaneensa työnsä Torpan ja Tilusten sikailijana huonosti viime aikoina, koska olen hankkinut kaksin kappalein porsastuksen jatkajia tiluksille, se on nyt siten viime päivinä porsastellut melkein kuin vanhoina hyvinä päivinään. Esimerkkeinä mainittakoon...



...se uudenvuodenaattoinen koko koiralauman pulleroineen kaikkineen karkuretkelle johdattaminen minun sairastuttaessa itseni tuolla hangessa, ja tämän päiväinen karkaaminen sisältä suljettujen ovien takaa ollessani kanalassa. Ei millään pahalla, mutta minua ihan hihitytti kun illemmalla kävelimme Nikin kanssa sen jälkiä katsellen: Pystyin nimittäin kuvittelemaan, kuinka se oli laukannut kauhealla vauhdilla suu auki seuraavaan naapuriin asti, jossa se oli tullut huomanneeksi, ettei kukaan todellisuudessa välitä tippaakaan sen katoamisesta, ja kun se täysi ruokakuppikin jäi sinne sisälle odottamaan, ja sen jälkeen se oli laukannut jäljistä päätellen kauhealla vauhdilla suu auki takaisin kotiin ruokakuppiaan vartioimaan tien toista laitaa pitkin. Ei se karkaaminen oikein yksin ole mistään kotoisin...


.... varsinkin kun ikä alkaa jo narisuttaa niitä niveliä ihan sikailua haittaavasti. Siinä ehkä onkin se syy, miksi hankin Nikin jatkamaan sitä hukkaputkea: En niinkään saadakseni korjata sikailun ja porsastuksen jälkiä, vaan saadakseni tilalle yhtä rakkaan ystävän, kun Sudesta jonain päivänä ne patterit loppuvat, jos tiedätte mitä tarkoitan: Se nimittäin täytti jouluaattona jo yksitoista vuotta, mikä on noin isolle koiraotukselle melkoisen korkea ikä.

Mutta nyt opettelemme toistemme tavoille Hukka-Nikin kanssa, joka tuntuu erinäisitä porsasteluistaan ja adhd-tyyppisestä touhuamisestaan huolimatta olevan oikein kelpo hukka! Laitan teille tähän muutamia kuvia viime päiviltä paitsi Nikistä niin muustakin Torpan ja tilusten viimeaikaisesta elämästä:












Melkoista hulinaa ja huisketta, varsinkin Pulleron kyläillessä. Nyt nukkumaan ja huomenna sinne lekurille: Eihän kukaan voi sairastaa koko talvea!

-Amatööriputkimies-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.