torstai 25. joulukuuta 2014

Normaalijärkisempi tilannekatsaus kuvineen päivineen

Koska Virtuaalimies luonnehti edellistä rodunjalostukseen viittaavaa kirjoitustani hyvän maun vastaiseksi, kirjoitan nyt tuikitavallisen tilannepäivityksen hiukan normaalijärkisempään sävyyn. Syy siihen, miksen ole ehtinyt perehtyä kirjani kirjoittamiseen, on se, että molemmat poikani ovat muuttaneet nyt kahden viikon sisällä uusiin asuntoihinsa, ja se on aiheuttanut melko merkittävää eestaataastaas ramppaamista ja harmaita hiuksiakin. Moinen muuttovillitys sai alkunsa erään tyypillisen Tuppukyläläisen rouvashenkilön toimesta, joka alkoi lähettelemään lappusia ja valittamaan Eliaksen koiranpennun, Remun haukunnasta. Ei siinä mitään, mutta kun valituksen mukaan koira oli kaukkunut asunnossa yötä päivää myös sen viikonlopun, kun se oli luonani täällä mummulaksi muuttuneilla torpassa ja tiluksilla: Tarkemmin asiaa selviteltyämme, kuulimme koiran haukkuvan alemmassa asunnossa, muttemme viitsineet jäädä enää kiusattavaksi: Jospa se hattarapäämamma saisi nyt jotain ihan oikeaakin kytättävää. Vaikkapa jonkun bilehilenuorisoköörin tahi rappuun oksentelevan alkoholistin! Tuomaksen ei oikeastaan pitänyt vielä muuttaa, mutta löydettiin siinä samassa tohinassa hienompi asunto sillekin. Elämässä on nyt ollut myös vaihteeksi erinäistä epäonnea ja murhetta ihan koko tuutin täydeltä, jonka on kruunannut jo syksyllä alkanut ja päivä päivältä vaikeutunut hengityksen vaikeus. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ollutkaan astmaa, vaikka ehdin sitä jo ihan säikähtää ja manailla ja kirotakin. Olen nyt syönyt antibioottikuurin ja hengitys alkoi heti helpottamaan pakkasesta huolimatta: Olen siis sairastanut ilmeisesti mykoplasmaa jo monta kuukautta ihan siksi, että en periaatteeni vuoksi suostu menemään lääkäriin ennen kuin on ihan pakko. Nyt elämä kuitenkin on jo taas helpompaa: Muuton ajan luonani sisäsiisteyttä harjoitellut...


...... Pullero-Remu on kasvanut kovasti ja oli jo osannut pidätellä pissaansa koko viime yön, poikien vanhat asunnot ovat viimeistä siivousta vaille tyhjennettyjä, hevoset ovat pysyneet terveinä ja Herra Tohtorillakin voi jo varovaisesti ihan ratsastellakin, niin ja ne päivätkinhän ovat pidentyneet jo kolmatta päivää peräkkäin. Kas tässäpä Teille pieni kuvakooste viime viikoista:














...elikkä ei oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Jokohan nyt ehtisin kirjoittamaankin ennenkuin tulee kutsu luokkien hitsaamisiin koululle?

-Amatööriputkimies-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.