perjantai 24. lokakuuta 2014

Pullero

Olen tehnyt viikon ajan sen verran rapsakasti töitä merenrantakaupungissa, Reunalla, etten ole osannut enää iltaisin kirjoitaa sujuvaa suomenkieltä. Töistä ei sen enempää, kuin että huhkin sinne urakalla kolmisensataa metriä dn100:sta sikaputkea, ja että Reuna on ihan mahdottoman hauska kaupunki hauskoine ihmisineen, vaikkemme kielimuurista johtuen oikein toisiamme kovin hyvin ymmärräkkään. Suomessa on se hauska piirre, että vaihdettaessa murrealueelta toiselle, asioiden ja esineiden vivahteet muuttuvat niin paljon että olisi varmaan helpompaa vaihtaa puhekieli sujuvaksi tankeroenglanniksi. Mutta tässä näette...


...esimerkin siitä, millaista siellä Reunalla on hitsata: Ihan pimeää touhua, varsinkin iltaisin ja aikaisin aamulla.

Tultuani vihdoin takaisin, säikähdin kuollakseni Herra Tohtorin jalkojen kuntoa, ja soitin jo Virtuaalimiehelle töihin ja itkeä kollotin etä miksei minulle ole kerrottu mitään että hevonen on noin kamalan sairas, mutta tutkittua aikani tilannetta, huomasin sen arkovan yhtäkkiä kovaksi jäätynytä tarhaa. Tai niin minä sen ainakin päättelin, koska kun talutin sitä lenkkarit jalassa tiellä se ei enää ontunut eikä klenkannut yhtään. Koska sitä ei voi herkkien kavioiden takia kengitää, niin voisikohan ne liimattavat kengät olla ratkaisu tähän ongelmaan? Eihän sitä nyt sentään voi ne tossut jalassakaan koko aikaa tarhassa pitää, varsinkaan, kun Veeti seurattuaan vierestä lenkkareiden pukemista, meni välittömästi riisumaan niitä sen jalasta pois.

Tänään olenkin sitten järjestellyt vakuutus-asioitani uuteen uskoon ja käynyt ruokkimassa omissa asunnoissaan asuvat lapsukaiseni Tuppukylän Karhupuutarhan kaupunginosassa. Samalla keskusteltuamme ja pohdittuamme Eliaksen kanssa asiaa monelta eri kantilta, otin ja varasin sille eräänlaisen...


...tälläisen kaverin, jota menemme hakemaan ensi viikolla, kun olen tulossa Reunalta työkomennukseltani pois päin: Eikö se olekin suloinen ja ah niin sekarotuinen, kuin vain voi olla. Aivan niinkuin kuuluukin, meillä kun ne koirat tuppaavat tulemaan perheenjäseniksi ja ystäviksi, eivätkä miksikään näyttelyesineiksi! Olemme muuten käyttäneet siitä nimitystä Pullero: Luuletteko että sille pitäisi nyt Eliaksen keksiä joku hiukan järkevämpi nimi? Mutta jos nyt ette pane pahaksenne, niin menen nukkumaan: Kellokin on jo huomisen puolella!

-Amatööriputkimies-

P.S Niin siitä sekarotuisuudesta ja rotuisuudesta minun pitäisikin kirjoittaa joku ilta ihan pidempi teksti ja olen suunnitellut lähteväni sotaan perinnöllisiä sairauksia vastaan, mutta nyt olen aivan liian kiireinen ja väsyksissä sellaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.