lauantai 27. syyskuuta 2014

Utopiapuhelin

Tein sen verran ympäripyöreän työviikon Parussa, etten todellakaan jaksanut kirjoittaa. Saavuin vihdoin kotiin eilen kymmenen maissa puristettuani vielä ennen lähtöäni kymmentuntisen päivän: Olin illalla aivan hyytelönä! Nyt otan hiukan rennommin, ja lähdenkin takaisin länsirannikon suuntaan vasta tiistai-iltana. Ensi viikolla on ilmeisesti luvassa joku hiukan helpompi homma, kuin mitä nämä kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet.

Sen verran kuitenkin ehdin pöllöillä työmaitten ulkopuolellakin, että otin ja tilasin netistä uuden, tuhottoman kalliin puhelimen vuoden vanhan caterpillarini tilalle, koska kyllästyin sen huonoon kameraan ja siihen, että se oli niin kamalan jäykkä käyttää, että sitä piti välillä purra ja hakata sitä lattiaa vasten jotta sai siihen ylipäätään edes virrat päälle oli se sitten miten kestävä ja pestävä hyvänsä: Mitähän järkeä on laittaa puhelimeen kamera, jos siihen ei laita salamavaloa, enkä saanut sillä lähetettyä, enkä vastaanotettua yhtään ainutta kuvaviestiä koko aikana?  Nyt olen siis uuden, hienon älypuhelimen onnellinen omistaja, ja minulla on aivan ainutlaatuinen mahdollisuus räpsiä mitä älyttömämpiä kuvia ja pystyn jopa muokkaamaan niitä siten että naamani virnuaa rypyttömämmin ja liikaleuttattomammin, kuin mitä se todellisuudessa edes tekeekään! Katsokaa vaikka!


...ei....siis tämä olikin kuva pilkullisesta Tytti-kanista, mutta....

....tätä kuvanmuokkailua siis tarkoitin.



Eikö vain Virtuaalimiehen rälläkkäkin säkenöi nyt niin paljon hienommin kuin oikeassa elämässä? Sitä en kyllä oikein ymmärrä, että mitenkä se möhömahainen Bailey noin laihtui tuossa kuvassa, mutta haluan tottakai tietää: Aion käyttää sitä toimintoa omiin kuviini jatkossa! Pienenä lisäyksenä mainittakoon, että puhelinnumeroni on nyt hetken aikaa eri kuin normaalisti, koska silppusimme Tuomaksen kanssa sim kortin sellaiseksi, että se ei vain toimi.

Toinen huomionarvoinen seikka tässä päivässä on ollut se, että maistoin facebook-kavereitteni yllytyksestä Virtuaalimiehen poissa ollessani kasvihuoneesta sisälle pelastamaa...


...... chiliä, eikä se maistunut ensi puraisulla muulle kuin tavalliselle paprikalle, mutta toisella puraisulla alkoi tapahtua, ja selvisin järkytyksestäni vasta pitkän ajan perästä. Salakavalaa mutta varsin tuhtia tavaraa koko puskallinen!

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.