sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vesiheinän viljelijä

Otin siis tänään itseäni niskasta kiinni, ja tein kerppuja ja kuivatin nokkosia ja laittelin kuorike katteita ihan mahdottomiksi ryöhähtäneiden jättiläiskurpitsojen alle taimilavalle sekä valokuvasin eilen Moonan kanssa keräämäämme....


...kukkakimppua. Päivän kasvihuonesaldosta voin varmaankin mainita, että tämän vuoden huippusadon taidan saada kerättyä vesiheinästä: Sitä kun kasvaa joka paikassa, ja taimilavalla oikein suurilehtisenä versionakin. Ainakin kanat voivat siis olla tyytyväisiä puutarhurin taitoihini, ne kun siitä vesiheinästä aina niin ilostuvat, eivätkä yhtään turhaan. Ei se paha salaatti ole meille ihmisillekään: Kokeileppas vaikka joskus huuhdottuna salaattilautaselle, niin parempaa ja miedompaa salaattia saat kyllä ihan hakemalla hakea, helposta kasvatettavuudesta nyt edes puhumattakaan!

Illasta touhuiltiin naapurin herkkutätin kanssa niin pienten mutta pörröisten issikoiden, Ransun ja Offnirin, kuin meidän vähemmän pienten ja mutta kuitenkin pörröisten Veetin ja Baileyn kanssa. Molemmissa osoitteissa hevostouhut onnistuivat ihan hyvin ja rutinoidusti, ja jatkunevat ensi viikonloppuna samoin sävelin. Kätevää ja ihanata, kun naapurissa asustaa hevosihmisiä! Joitain juttuja kun ei vain pysty tekemään itsekseen, käsiä kun on vain kahdet, ja nekin ovat aivan liian lyhyet pystyäkseni sekä taluttamaan että takaaohjastamaan noinkin pitkänomaista eläintä, kuin hevonen on.

Mutta nyt on ihan syytä pistää silmät umpeen hetkeksi: Huomenna aion hitsata niin hyvin kuin osaan, mikäli ne saumat nyt edes joutuvat syyniin. Jospas se kuvaaja nyt ei kovin montaa saumaa kuvaisikaan!

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.