perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kaukolämpöä kuvin ja tunnelmin

Pieni varoituksen sana teille kaikille kaukolämpöä inhoaville: Aion nimittäin tässä postauksessani kertoa teille työstäni ojahitsarina, koska minulla ei oikeastaan ole mitään järkevämpääkään asiaa. Tai no. Ehkä se, että hampaani otti ja lohkesi ruokatunnilla, enkä päässyt korjauttamaan sitä Viljaspitäjässä, koska olen ulkopaikkakuntalainen, enkä taaskaan tajunnut valittaa kipua, vaikka kyllä tuommoinen ontto hammas oikeasti on aika kipeä syödessä ja juodessa. mutta en aio kyllä sen takia olla pois töistä nyt, kun on kerran kiire: Keskellä päivää hammaslääkärikeikka Tuppukylään kestäisi matkoineen kolmisen tuntia, ja siinä menisi bensaa hukkaan menetetyn ajan lisäksi melkoisesti. Ei kai se sitten ole niin tärkeä hammas, kyllähän ne monet pärjää ilman minkäänlaista purukalustoa, ja onhan minulla autossa työkaluja, joilla voin repiä siitä loputkin pois jos se alkaa kiusata. Sitäpaitsi jos ei kärsi syödä, niin laihtuu.

Mutta se hampaasta, työstähän minun piti kertoa, vaikka mitäpä siitä kertomaan: Siellä maataan säiden armoilla ojassa ja hitsataan putkia yhteen ja joskus asennetaan ja kiroillaan kurjaa elämäänsä putkien ollessa itsepäisellä tuulella, eikä palkka koskaan ole riittävä.













...Vaikka kaikesta tästä huolimatta voisin mieltei väittää olevani melko hienossa työssä, enkä kuuna kullan valkeana vaihtaisi sitä mihinkään tyhjänpanttina konttorissa istumiseen, ja akkojen välisiin permanentintutisutuskisoihin osallistumiseen! Itsenäinen työ se vain niin sopii tällaiselle auktoriteettikammoiselle. 





Mikäli kiinnostuit ojahitsarin työstä, niin voin tähän loppuun laittaa sinulle muutaman hyvän neuvon:

Kaasuhitsauksessa on parasta se, ettei siinä tarvitse muistaa, kuin neljä asiaa:

1. Ensin joko hitsataan, tai
2. Ei hitsata, jonka jälkeen sauma joko
3. Onnistuu, tai
4. Ei onnistu.

Ojahitsauksessa on myös se hyvä puoli, että ihmiset inhoavat meitä aina: Meille huudetaan, jos me korjataan vanhaa linjaa, koska se on ihan hyvin toiminut jo kolmekymmentä vuotta tätä ennenkin, ja siitä jos vanhat putket poksahtaa pakkasilla, kun niitä ei ole ajoissa korjattu.

Ja esivallasta sen verran, että jos olet minun ikäluokkaani, niin muistat varmastikin sen Pelle Pelottoman talon katon muotoisen mietintämyssyn, jossa oli naakan pesä? Nykyään sitä ei enään näy, koska ajatustyötä siivittämään ovatten tulleet nuo valkoiset kypärät!

Hauskaa viikonloppua ihan kaikille, olkaahan kiltisti!

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.