sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Auringonlaskun poksauttaja

Lopetin hevosien kesäloman tänään. Vaikka luulinkin etukäteen Herra Tohtorin vastustelevan ensimmäistä lomanjälkeistä ratsastusta, olin väärässä: Se tuntui olevan ihan tyytyväinen, että pääsi vähäksi aikaa katselemaan muitakin maisemia, kuin tilusten takapihan tarhaaa. En tosin varmaankaan voi vielä vähään aikaan mitenkään sen hurjemmin revitellä sen kanssa, koska liian laiska lomailu ja päivä päivältä enenevä vihreän heinän määrä tuntuu valuttaneen sen jalkoihin vettä. Mutta mitäpä sitä kahden vanhan raakin kannattaakaan hurjastella: Tulee vielä sakot ylinopeudesta. Muuten ihan normaali sunnuntai kerppuineen, niittämyksineen ja kasvihuoneen kaiveluineen päivineen.

Päätin iltani katselemalla jotenkin ihmeen hauraanhäilyvää auringonlaskua, jota pitää tuijottaa ihan hiljaa, koska pelottaa, että se poksahtaa rikki kuin saippuakupla taikka häviää pois jos sen lähellä alkaa liikaa häiläämään tai vaikka erehtyy tökkäämään sitä sormella. Mutta koska sormeni ovat aivan liian lyhyet kyetäkseni poksauttelemaan auringonlaskuja puhki, niin se näky on tuolla ulkona vieläkin: Pitäisiköhän ihan vetäistä uudelleen pöksyt jalkaan ja mennä katsomaan se elokuva loppuun asti. Jospas menenkin! Saattaisihan se provosoida ensi yöksi seuraavan unen siitä ärsyttävästä metsästäjästä. Edellisestä osasta kun onkin jo aikaa.

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.