lauantai 5. huhtikuuta 2014

Moona parka!

Juuri, kun antibiootti oli alkanut tehdä selvää hammaskivustani, alkoi piskuisin piskini, Moona ripuloimaan, ja on ollut ihan kamalan sairas koko päivän. Koska sekalaisrotuiset ystäväni sairastavat niin kovin harvoin, jos koskaan, olen ollut melko huolissani sen apeudesta: Eihän se onneton ole jaksanut edes haukkua koko päivänä, vaan pelkästään makaa surkeana tyynyllään tarhassaan. Olen sentään saanut sen vähän syömään riisiä ja juomaan veteen liotettua koirien lihasäilykettä ja siihen piilotettua nutrisalia.

Koska Moonan tilanne oli se, mikä oli lähdin heti aamuhommat hoidettuani apteekkiin, ja ostamaan taimimultaa Tokmannista ja maitoa, piimää ja margariinia Lidlistä. En nyt ole aivan varma, mitä tapahtui, mutta takaisin tullessani minun oli aivan pakko miettiä, miten selitän Virtuaalimiehelle mihin tarvitsemme esimerkiksi kuutta heikkolaatuista, vaikkakin varsin pinkkiä sankoa, kolmea suihkepulloa ja muita yhtä hyödyllisiä tuotteita. Ymmärrätte varmaankin, ettei minulla ole enää yhtään rahaa jäljellä ensi viikonloppuna vietettäviä irlannincopukkajuhlia varten? Noh, hukuttaakseni huonon omatuntoni yltiöpäisen ostosreissuni jäljiltä, olen touhunnut hevosten kanssa kaikkea kivaa. Esimerkiksi taluttanut Baileyta ilman talutinta tarhassa, siedättettyäni sitä ensin suihkepulloon, jonka vuoksi se vähän väliä lähti luotani oikein kiireellä kurottelemaan sähköaidan taakse heittämääni suikepulloa, sillä kun aina jotenkin tuppaa jumittamaan se edellinen toiminto päälle, ja jatkanut...








...Veetin kanssa eilen aloittamaamme kättelyn jalon taidon harjoittelua: Pitäähän sen sitten isona bisnesmiehenä osata kätellä asiakkaitaan ja kontaktejaan. Ai mitäkö se sitten aikuisena myy, no itseään tietysti! Ettekö muista, että siitä on kovaa vauhtia tulossa hienoakin hienompi jalostusori?

Iltasella kävimme vielä rakkaan Herra Tohtorin kanssa pienimuotoisella lenkillä ja menimme sen kanssa ihan oikein pidemmän pätkän keventämättömässä raviakin! Vaikka se olisi kyllä saattanut ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttää melko huvittavalta lyllyämiseltä, ei haittaa: Omasta mielestämme me olimme koko maailman hienoin ratsukko siinä maailmankolkassa siihen aikaan! Ratsastusretkemme loistokkaaksi lopuksi..





...hovivalokuvaajamme Virtuaalimies suostui ottamaan porkkanapalkkionmaksutilanteesta  muutaman ratkiriemukkaan tilannekuvankuvan, ja...



...sain Herra Tohtorin suostumaan vielä näinkin intiimiin otokseen kanssani.

Mikäli ette nyt pane pahaksenne, minun täytyy mennä lääkitsemään itseäni! Onneksi on antobiootit, hampaaseen ei koske enää yhtään!

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.