tiistai 4. helmikuuta 2014

Suunnittelun kukkanen

Huvittavanrasittava päivä töissä. Vasta kun on kastellut housunsa vesilätäkössä maatessaan jo puolilta päivin litimäräksi, ja vaihtaa ne kuiviin vasta viiden jälkeen illalla, oppii arvostamaan kuivia vaatteita. Hitsasin ärsyttävää saumaa melko pitkään: Ensin työni keskeytti heti alkusenttimetreillä armoton vessahätä, ja sieltä palattuani ja päästyäni tarkemmin määrittelemättömään, omituiseen, mutta pakottavanpuristavaan asentoon putken ja seinän väliin litistyksiin, laukesi ilmeisesti verisuoniverkostoni paineennousun tähden nenästäni varoventtiili. Koska asentoni oli niin hankala, ja tuskin enää koskaan tulisin onnistumaan vääntäytymään samaan muotoon ja sulatus oli niin hyvässä vaiheessa menossa läpi putkesta, ajattelin antaa veren vain valua, jospa sieltä vain tulisi paha pois, mutta siinä vaiheessa kun se normaali tip--tip-tiptiptiputus muuttui suoranaiseksi psssstttttt -suihkuksi, päätin luovuttaa, ja mennä autolle painamaan nenääni paperilla umpeen. Jos minulta kysytään, noin ärsyttävät hitsauspaikat pitäisi kieltää kokonaan, tai sitten elimistöäni voisi muokata niihin paremmin soveltuvaksi: Jos kerran askeleeni on suunniteltu täsmälleen puolen metrin mittaisiksi, ja kouraani mahtuu tasan desilitra hevosen rehua, niin miksei minulla voisi myös olla varrelliset silmät, jotta näkisin paremmin hitsata ahtaissakin paikoissa?

Saatuani vihdoin kuivat pöksyt jalkaani, otin ja nukahdin sen verran pitkäksi toviksi, että minulle tuli lopulta kiire lähteä lemmikinruokintalenkilleni. Siitä työstä ei ole varaa myöhästyä, tai muuten tulee potkut!

-Amatööriputkimies-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetulleet kommentit ovat tervetulleita, ärsyttävät poistetaan kyselemättä.